Facebook Twitter Tilaa verkkolehti

 

Yksinkertaisia kysymyksiä

Julkaistu 29.1.2014 | Pasi Moisio

Toimittajilla on taipumus kysyä meiltä tutkijoilta yksinkertaisia kysymyksiä, joihin on olemassa vain monimutkaisia vastauksia.

Yksi tällainen kysymys kuuluu, onko huono-osaisuuden periytyminen voimistunut Suomessa. Vastaus on kyllä tai ei riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.

Yksi keskeinen lähtökohta on, miten ymmärrämme mahdollisuuksien tasa-arvon. Tuleeko mahdollisuuksista tasa-arvoisempia, jos heikommassa asemassa olevien mahdollisuudet paranevat välittämättä siitä, miten muiden mahdollisuudet kehittyvät? Vai täytyykö mahdollisuuksien tasoittua kaikkien henkilöiden välillä, jotta voimme sanoa niiden olevan tasa-arvossa? Edellinen esimerkki kuvastaa ehdollista todennäköisyyttä, kun taas jälkimmäinen niiden vedonlyöntisuhdetta.

Lähtökohdan valinnalla on merkitystä myös tutkimuksista tehtävien politiikkasuosituksien suhteen. Huono-osaisuuden periytymisen voi näet katsoa joko voimistuneen tai heikentynyneen riippuen siitä, kumpaa tapaa mitata ylisukupolvisuutta painotamme. Esimerkiksi ehdollinen todennäköisyys saada toimeentulotukea on laskenut 2000-luvulla toimeentulotukiperheistä tulevien nuorten aikuisten keskuudessa. Kuitenkin toimeentulotuen saannin todennäköisyys on laskenut vielä enemmän niiden nuorten keskuudessa, joiden vanhemmat eivät ole saaneet toimeentulotukea. Jos tarkastelemme toimeentulotuen ylisukupolvisuutta näiden kahden ehdollisen todennäköisyyden vedonlyöntisuhteena, niin toimeentulotuen ylisukupolvisuus onkin voimistunut.

Koulutuksen tutkijat ovat kiistelleet samasta kysymyksestä koulutuksen periytyvyyden osalta pitkään. Kyse on pohjimmiltaan siitä, tulkitaanko koulutuksen tai huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden voimistuneen vai heikentyneen. Toimeentulotukiperheistä tulevilla nuorilla on absoluuttisesta pisteestä katsoen paremmat mahdollisuudet välttää toimeentulotukiasiakkuus kuin aiemmin, mutta suhteessa muihin nuoriin heidän mahdollisuutensa ovat heikentyneet.

Kumpi sitten kuvaa oikeammin huono-osaisuuden periytyvyyden kehittymistä? Tähän ei ole oikeaa vastausta, sillä molemmat kuvaavat toimeentulotuen periytyvyyden kehitystä aivan oikein, tosin eri kulmista. Paremminkin kyse on siitä, että yritämme tiivistää yhteen lukuun sellaista monitahoista ilmiötä, jota ei voi kuvata yhdellä luvulla. Tämän täytyy tutkijan vain yrittää avata niin toimittajalle kuin päätöksentekijälle.

 

Pasi Moisio
tutkimusprofessori, dosentti
THL

 

 

Jaa